Azorit, 5.-11.6.2006

Azorit, Sao Miguel, Ponta Delgada kesällä 2006

Hengästyttävän kapeita katuja. Parkeeratessaan paikalliset käänsivät sivupeilinsä viisaasti sisään.

Nooh, näitähän ei naisimmeinen voi kuvaamatta ohittaa.

Ihan oli pakko kuvata myös toiselta puolelta moinen luonnonoikku.



Ilmasto on saarella kuuman kostea. Kasvillisuus rehevää, paikallinen ananas oli niin makoisaa.

Kasvitieteellinen puutarha. Yhden ainoan innokkaan ihmisen aikaansaannos. Kasveja on joka puolelta maailmaa, kaukaisimmat Australiasta.

Kuumilla lähteillä: vesihöyryä ja rikin katkua

Perinneherkku nousee kuumasta maapoterosta. Useampaa lajia lihaa, makkaroita ja kasviksia. Sanoisin, oikein nam nam!

Näkymiä kraaterin laidalta.

Viljely onnistuu myös rinteissä.

Näköalapaikoille hylätään usein koiria. Nämä kaksi olivat meidän mittapuumme mukaan surkeassa kunnossa. Bussikuski yritti ruokkia niitä kissan ruoalla. Ei ollut tessujen mieleen. Tippa linssissä noita katselin ja ajattelin omia hyväosaisia karvahousujani, jotka olivat Annen hyvässä hoidossa.

Huoneentaulu teetehtaassa. Olikohan muistuttamassa punnitsijaa punnitsemisen tarkasta luonteesta?!

Teepensaita nätissä rivissä. Näkymä teetehtaan pihalta.


Paikallinen vammaishuolto on unohtanut kulkupelin rantaan.

Laavamöykky työntyy merelle. Valkoista rantahiekkaa ei tältä saarelta löydy. Ei siinä tummanharmaassakaan mitään vikaa ole, yhtä lämmin varpaiden välissä.

Parvekkeen äänekäs pikkuvahti.


Valas-, delfiiniretkemme kuvasatoa. Valaat uiskentelivat toisaalla. Ikimuistoinen reissu kuitenkin. Kumiveneemme kuski päästeli minkä paatti kulki ja kyllähän se kulki. Ihme, että munuaiset ovat vielä siellä missä niiden kuuluukin olla.