5.7.2007

Kebnekaise 6.-15.7.2007

Retkueeseemme kuului neljä edellisvuoden Kebnen kävijää.
Kukaan ei usko, miten paljon tavaraa voi sitikan ceevitsku sisäänsa ja katolle neljän ihmisen lisäksi imaista. Oli siinä ja tässä, että sovimme tavaroinemme hekoon.

Nikassa sää ei suosinut hekokyytiä, joten yövyimme ensimmäisen yön kentän vieressä. Kohtalon tovereinamme olivat norjalaiset kalastusreissulle lähtijät. Ilta sujui mainiosti myös nuotiolla.


Illanviettoa ja ajan tappamista ennen lentoa jäätikölle.


Nonnis, perillä. Eipä olisi voinut olla parempi sää kaivaa teltalle paikkaa.


Samaan aikaan jäätikölle jo aiemmin leiriytyneet kiipeilijät "kirmaavat" Kebnen huippuharjannetta kohti huippua.


Kokkikoulussa: SimoNen antaa hyviä vinkkejä karitsan kyljyksien paloittelemiseksi.


Nam Nam.


Huiputusreissullamme. Tässä tönötetään jo Halspassetin ylätasanteella ennen kallio-osuutta. Ei ihan paistanut aurinko. Vettä tuli kuin e:n pepusta.
Halspasset oli hieman erilainen nousta kuin edellisenä vuonna, silllä nousun puolen välin tienoolla oli pätkä silkkaa jäätä kiivettävänä. Itselleni paikka jäi erityisesti mieleen, sillä toinen jäärautani irtosi paikaltaan. Onneksi takana tuleva kiiruhti apuun ja ruuvasi itsensä jäähän kiinni, jotta sai rautani takaisin paikalleen. Kiitos Make.


Huoh. Onneksi Mikko liidasi meidät ansiokkaasti kallio-osuuden ylös. Hieman kostea olo, siitä huolimatta juoda täytyy. Näkyvyys noin 20 metriä. Sinällään helpompi nousu kuin edellisenä vuonna, jolloin kallio oli suurimmaksi osaksi pinnaltaan jäässä.


Hetki ennen huippuharjanteelle hyppäämistä. Ja sydän takoi pumputi pum.


Huippuharjanteella. Huomattavasti kapeamapi kuin edellisenä vuonna. Onneksi näkyvyys oli mitä oli.


Tällä kertaa emme jääneet huipulle kuvailemaan vaan jatkoimme matkaamme saman tien.


Alas, alas. Ja tässä kohtaa aiemmin kesällä loukkaamani polvi alkoi vihottelunsa. Matkaa leiriin oli tunneissa ainakin 4.


Auringon ensisäteet valaisivat matkaamme leiriin. Polveni oli nyt hyyyvin turvoksissa ja voimien vähetessä nuljusi puolelta toiselle.


Näkymä teltasta, romppeet kuivumassa. Huputusreissun jälkeen jok'ikinen päällä ollut vaate oli kostea, ja polvi kankea. Veskiasiat oli sangen vaikea hoitaa jäykän jalan kanssa. Onneksi köysistömme luottolääkärillä oli lääkelaukku mukanaa, pian lääkitys oli kohdillaan. Myöhemmin kesällä polvestani operoitiin sisemmän nievlkierukan repeämä.

Majoitteemme ulkoa.

Lähtöaamuna sää oli epävakaa. Mittailimme mielissämme, josko heko pääsee ollenkaan meitä hakemaan. Vain 10 minuuttia myöhässä sovitusta aikataulusta heko ilmestyi näkyviin, jäätikköä nuollen se pöristeli noutamaan meidät. Aikas iloinen olo, kun ei tarvinnut lyllertää jalkaisin Nikkaan.

Ei kommentteja: